Monenlaista eikä siltikään mitään...

Tänään ei oikein ole ollut veto päällä.
Mieheni vaihtoi keittöön kauniimmat hyllyt, mutta minä en vain saanut aikaiseksi  muuta kuin laittaa kaikki samat tavarat siihen, mitä oli aikaisemmassakin hyllyssä. Kunhan saan hyllyt kuntoon niin laittelen sitten tänne kuvia.

Niin... keittiön kaappien vetimet sain vaihdettua. Ostin ne nettikirppikseltä tosi edullisesti, meille sopivammat kuin entiset. Lankavetimien tilalle tuli nyt tälläiset, suunnilleen lattian väriset.

Vanhoja esineitä olen katsellut, muistanut äitiä ja ajatellut mieheni äitiä ja isää, heitä en koskaan ehtinyt tavata.

Äitini ja isäni kihlalahjaksi saama soppakulho ja mieheni äidin uunivuoka.
Kukkakannu on mieheni äidin ja kultaraita minun äitini.

             Kansalaisvelvollisuuskin tuli täytettyä.

Olihan tänään tosi monen moista kun asiaa ajattelee näin illalla. Jotenkin vain päivällä tuntui, että mitään ei ole saanut aikaan.

Näissä tunnelmissa toivotan teille jokaiselle oikein hyvää ja rentouttavaa viikonloppua!

Vaalit, lapset, vuodekatos...

PRESIDENTINVAALIT 2012

Monen moisia ajatuksia herätti vaalien tulos. Meikäläinen on täysin hukassa. Vaalipäivä Paavolan koululla vaalilautakunnassa ja vaalitoimitsijana oli hieno kokemus. "Vihreänähän"sinne menin vaikka en vihreä olekkaan, mutta kun alkuun pääsi niin kyllä päivä tosi nopeasti meni ja oli mielenkiintoinen. Nyt vain täytyy itsellä pitää mietintä myssyä päässä kumman puoleen kallistuu... ja mennä sitten varsinaisena vaalipäivänä 5.2. uudelleen Paavolan koululle vaalitoimitsijaksi. 

Mieheni on saanut minut kiinnostumaan politiikasta. Hän on ollut noin 40 vuotta kuntapolitiikkona ja tässä vuosien varrella se on tarttunut minuun, onko virus vaiko bakteeri tartunta, en tiedä. Toiseen auttaa lääkekuuri, toiseen ei mikään; lähtee pois jos on lähteäkseen.

Eilen oli ihana päivä, vaikka mies olikin Tampereella kokouksessa. Tyttäreni tuli ihanan vävyni ja lasten kanssa meille. Lapset joivat pillimehua ja söivät suolakaloja. Katsoivat piirrettyjä, leikkivät, piirsivät ja piirrättivät. Pappakin ehti tulla ja siitäkös riemu syntyi. On aina ihanaa kun saa olla heidän kanssaan.

                                    

                                      

                                          Pienen pieniä leikin jälkiä...                                                                 

  MAKUUHUONE:

 Vävy joutui kyllä töihin...

Se vuodekatos josta olen jo aikaisemmin kirjoitellut on nyt sitten vävyn toimesta paikallaan.

 

 Olen niin onnellinen siitä, että täytyy   keskeneräisenä siitä jakaa kuvia.Verhoista 

puuttuu vielä"rypytys" ylhäältä. Katoksen ja päädyn väliin olen suunnitellut jotain, en tiedä vielä onko se meidän hääkuva vaiko jokin teksti..??

  Mielipiteitä: KIITOS!!! 

                                                                   

Tämän ihanan  makuuhuoneen valaisimen, josta heijastuu kukkakuvio 

              kattoon olemme saaneet mieheni siskolta ja hänen mieheltään. Kiitos heille! 
   

                    

 Makuuhuone, jossa eripari yöpöydät, tauluja sikin sokin seinillä. Rumat vanhat tapetit, jotka joku joskus on laittanut ja kaiken lisäksi vielä bordit, joista en tykkää yhtään. Työtä tuon huoneen kanssa on vaikka toisille jakaa. Yöpöydät pitäisi löytää metalliset, samaa tyyliä kuin valaisin ja sängynpääty (joka saatu tyttäreltäni). Katoksen verhoihin ommella rypytys ylös ja keksiä miten ne sitoo sivuille kauniisti. Makuuhuone on nyt beige ja vaalean punainen. Verhotkin ovat beige pohjaiset joissa vaaleanpunaisia ruusuja.

                                                                                     

                        
   
Siinäpä niitä eripari yöpöytiä ja tauluja sikin sokin... Ehkä joskus tulee toinen ilme.                                                                                                                                                                                                               
      

Jos se päivä joskus tulee, että blogissa on 10 lukijaa niiiin... sitten arvotaan jotain kivaa ja kaunista lukijoiden kesken.



Hyviä tulevia päiviä teille kaikille!


Parin viikon päästä taas äänestetään kahdesta vaihtoehdosta! Kumpi parempi....???

                                                                                                                                                          

Sitten katselemme pihataidetta:                                                                                                                   

                                 Ihanimmista ihanin lumiukko!


       Ps. Kohta on kävijöissä 500 rikki! JES!                                                                                                                                                                                                                               

Kirppislöytöjä!

Tämä päivä on mennyt kipujen kanssa. Ne varmaan tykkäävät minusta, koska viihtyvät niin hyvin ja joka paikassa. Ei tiedä enää onko edes nenänpää kivuton.
Mutta elämän on jatkuttava: ehkä huominen on parempi päivä. 
Niin paljon kivut hellittäneet, että jaksan jo ajatella tätä blogia.

Maanantain reissulla oli ihan pakko käydä Vilppulassa kirppiksellä. Kirppis on aivan ihana ja tosi edullisia löytöjä olen tehnyt siellä ennenkin.

Nyt löysin todellisen aarteen:

Merja Rantamäen Tyttö maalta LP-levyn! Olen tuntenut Merjan jo ennen hänen laulajan uraansa ja vanhemmat lapsemme ovat syntyneet samoihin aikoihin ja mikä ihaninta meidän tytöistämme tuli ystävät!
Vielä kun löydän Merjan LP- levyn: Mä mistä löytäisin sen laulun, olisi kaksi aarretta!

Löytyihän sieltä muutakin:

Olen jostain syystä ihastunut lasi karahveihin. Vilppulan kirppikseltä niitä löytyy melkein joka kerta kun siellä käyn. En tiedä mikä näissä viehättää, ei kai tarvitse sen kummemmin tietääkkään. Tykkään vaan...

Ei sieltä ihan noiden kanssa lähdetty. Mukaan tarttui vielä:

Mokka-espresso-capucino-astiasto, mikä sitten lieneekään? Ruusuja ja kullan väriä... nehän häikäisivät ja lähtivät mukaan.

 Ihanaa viikonloppua kaikille tänne kurkkaaville!

Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan

Eilen Vilppulan reissulla muistelin menneitä ja olin onnellinen tästä hetkestä.

                                          Ei koskaan mies...

Kotiin tullessa etsin vuoden 2008 Keski-Suomalaisen jossa oli seuraavanlaista juttua: 
Viime kesänä (2007) alkoi Vilppulassa levitä huhu jonka mukaan pitkän linjan kunnallismies Esa Mikkola olisi vaihtamassa sivilisäätyä. Pinttyneen poikamiehen kuiskailtiin menneen kihloihin. Siinä riitti ihmettelemistä kerrakseen. Eikä savua ilman tulta.
-Vielä vuosi sitten juttelin, että on kaksi asiaa, joita meikäläinen ei koskaan tee: en mene kihloihin, sillä voihan naisen kanssa sitoutumattakin olla, enkä mene Tuurin kyläkauppaan, sillä sitä en ikinä tarvitse.
Mutta vannomatta paras: Esa ja minä menimme Tuurin kyläkauppaan ostamaan kihlasormuksia tämän kappaleen soidessa ulkona kaiuttimista:

Sormukset vaihdettiin kyläkaupan kahviossa ja menimme Vilppulaan ystävien kanssa juomaan kihlakahvit.
Sitten parin vuoden päästä huhtikuussa oltiin jo tässä tilanteessa:

Tulimme papin pakeilta aviomiehenä ja -vaimona!

Näin voi elämässä käydä....

Purkkeja ja purnukoita.

Onnellisen autuaallinen olotila. Kipujakin on siellä ja täällä. En tiedä oppiiko sitä joskus elämään kipujensa kanssa. Nyt ainakin on sellainen olotila, että särkeköön nyt joka niveltä ja lihasta ja varpaanpäätä, minä haluan elää...

Olin viime yön töissä. Työntäyteinen yö oli, mutta yökkökamu oli mitä ihanin ihminen. Olen kovin ihastunut tähän keikkatyöhön Wilhelmiinassa. Ei kuntoni kestä olla jatkuvasti töissä, mutta mielen virkeydeksi on kiva käydä voimiensa mukaan tekemässä joskus aina jonkun työvuoron. 

Kaikkeen sitä ihminen kanssa höpsähtää kun kaikenmoisiin peltipurkkeihin. Niitä on tullut kerättyä sieltä täältä ja osa on onneksi kulkenut mukana monissa elämän vaiheissa. Joskus ovat olleet unohdettuina varastoon, joskus laatikkoon. Nyt kaikki saa olla aitiopaikalla

Nämä suklaakonvehti rasiat ovat jostain 1960-luvulta. Äiti ja isä saaneet lahjaksi. Onneksi ovat vielä tallessa (kuva ei anna oikeutta näille ihanille peltirasioille), ovat huomattavasti kauniimpia. Brysseliläisiä kohvehteja sisältäneet  aikoinaan. Muistaakseni olivat tosi hyviä.

 Nämäkin rasiat ovat jostain 1960-luvulta. Bostonia, Hangon keksejä ja korurasia, jonka joskus pikkutyttönä ostin. Hangon keksiä ei taida olla enää olemassakaan ja tuskin tälläisiin enää keksejä pakattaisiinkaan.

Aivan ihana edesmenneen anoppini paljon käytössä ollut kahvipurkki.Onneksi mieheni on sen säilyttänyt. Nyt me saamme yhdessä ihailla sitä!

Näissä vanhoissa purkeissa ja rasioissa on jotain ihmeellistä, ei niitä voi kuin rakastaa, ehkä liian voimakas sana, mutta tykätä nyt kuitenkin. Niistä löytyy elettyä elämää, muistoja...

.      

Jos on jotain vanhaa niin täytyy olla jotain uuttakin. Tässä ihanassa rasiassa on ollut Italialainen

joulupulla Panettone (ei kyllä ollut oikein kielen mennessään vievää, syötyä kuitenkin tuli vaikkakin paljon joulun jälkeen.

  Kansi samasta Loison-rasiasta. Ihania kuvia Italialaisesta vanhasta leipomosta ja myymälästä.

                                                             

Tänänään olli tälläinen "pieniosa" purkki päivä. Osassa kuvia näkyvä liina on äitini virkkaama ruusuliina.

(Kuvat nyt ovat mitä ovat, uusi parempi kamera hankintalistalla.)

Toivotan kaikille oikein ihanaa lauantai-iltaa ja sunnuntai-päivää.

En tiedä ilmasta mitään niin en voi sano, että ulkoillaan. Aamulla kun kotiin ajelin juoksi vielä "valkoisia hevosia" tien yli. Mennessä illalla ajoin noin 15 km lumiauran perässä, kamalaa kun se pöllyytti lunta niin, ettei eteensä nähnyt. Edelle en päässyt ainoat suorat - autoja tuli vastaan - ja sitten olikin jo taas mutkia.

Enkä kyllä osaa sanoa oliko se vesisade ja pimeys parempi kuin tämä lumisade ja kylmä viima???

Sekalaista...

Tänään oli ensimmäinen Presidentin ennakkoäänestyspäivä. Kävin antamassa ääneni mieheni ja isäni kanssa. Oli ihanaa kun tyttäreni tuli perheineen yhtäaikaa. Oli upeaa olla kaikki yhdessä äänestyspaikalla. Poikani kävi äänestämässä Mänttä-Vilppulassa. Ei ainakaan olla nukkuvien puolueessa :)

Saimme tänään maailman ihanimman "toosan" , nyt sieltä kuuluu maailman ainakin viidenneksi ihanin biisi: Love Story. "Toosa" on uusvanha, aitoa puuta (en tiedä mitä) painava kyllä on. Siinä on kaikki ihanuudet radio, cd-soitin, kasettisoitin, vinyylilevysoitin, USB-liitäntä muistitikkua varten. Toimii kuin unelma. Kuunneltiin Petri Laaksosen vanhaa kasettia ja kuului tosi hyvin. Radio kuuluu myös loistavasti. Nyt kiireellä hankkimaan vinyylilevyjä jostain, ehkäpä kirppikset ovat paikkoja joista niitä kannattaa etsiskellä.

Monenlaisia ajatuksia on ollut päivän mittaan, kun on lukenut lehtiä ja kuunnellut uutisia. Perhesurmat, vaalit, vanhukset ja lapsiperheet. 

Kodin uudelleen sisustaminenkin on mielessä, kevennystä surullisiin ja asiallisiin asioihin...
"Toosalle" oli paikka jo tilatessa selvillä. Hyllyjä pitäisi seinälle laittaa, että saisi kirjat pois kaapista. Rakastan kirjoja!

Meidän ainoa "disaing" kohde on käytävän lipastolla. Siinä on Alvar Aalto-, Mänttä- ja Vilppula- maljakot. Aalto-maljassa on Jäämeren kiviä ja simpukankuoria, joita toimme pohjosen matkalta, niitä oli ihana kerätä.


Tälläisiä ajatuksia tänään!


Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille jotka täällä pyörähdätte!

Kyynel silmässä

Kyynel silmässä olen pohtinut vanhuksia. Heidän elämäänsä. Kaikki eivät saa olla niin onnekkaita kuin 83-vuotias isäni, joka asuu omassa asunnossaan rivarissa parin asunnon päässä meistä. Hän pystyy itse hoitamaan lääkkeensä, lenkkeilemään ja laittamaan jopa ruokaa. Usein kyllä pyydämme hänet meille syömään ja päivittäin olemme yhteyksissä. 

Äitini sairasti, mutta pystyimme hoitamaan häntä kotona syövän loppu vaiheessa viitisen viikkoa. Sitten kipulääkitys teki tehtävänsä: äiti kaatuili, kupsutteli yöllä, ei syönyt ja nukahteli  minne sattui. Viisi vuorokautta hän oli terveyskeskuksessa ja sai lähteä käsi isän kädessä taivaan kotiin jossa ei ole kipua ei tuskaa.

Olen tehnyt vanhustyötä yli 20 vuotta, nähnyt monenlaista kohtaloa. Aikoinani kun menin vanhainkotiin töihin, työ oli mielekästä. Asukkaille riitti aikaa ja he olivat suhteellisen hyvä kuntoisia. Oli mahdollisuus viedä asukkaat ja kahvit kesällä ulos. Tehdä pieniä retkiä taksibussilla kaupungin omistamille mökeille. Mukana oli tietysti kaikenlaista: pissasangosta - vaippoihin ja kaikkea siitä väliltä. Mutta hauskaa oli. Juhliakin pidettiin ja kaikki saivat olla mukana. Tässä kuva Kuusiniemen joulujuhlasta vuosia sitten, jossa joku nuori hoitaja lausuu runoa.

Suuresti kunnioitan vanhainkodin johtaja Liisa Korpelaa, hänen sydämensä asiana oli vanhusten hyvin vointi. Olen onnellinen ja kiitollinen niistä vuosista jotka sain hänen alaisenaan työskennellä.

Vanhuksilla oli turvallinen olo, heillä oli koti jossa saivat olla. Ei tarvinnut muutella paikasta toiseen toisten mielihalujen mukaan. 

Tänäpäivänä ei ole kukaan vanhus enää vanhainkodissa (Alajärvellä ei ole enää edes vanhainkotia) eikä missään muuallakaan turvassa. Vanhuksia siirrellään paikasta toiseen tarjouskilpailujen perusteella: mikä hoitolaitos nyt sitten halvimmalla jonkinlaisen hoidon antaa. "Uushuutolaisuus" sillä nimellä tämän hetkistä tilannetta voi nimittää.  

Naapuristakin loppuu vanhusten päivätoiminta. Onkohan se nyt rahasta kiinni?? kysyn vaan. Loppujen lopuksi aika edullinen piristys vanhusten elämään. Eikä varmaan budjetissa ole kuin pienen pieni osa siitä mitä johonkin jonnin joutavaan käytetään rahaa. 

Pieniä onnen hetkiä

Kaikkien  kipujeni keskellä olen saanut kokea pieniä onnen hetkiä. Jaksoin olla työkeikalla loppiaisena todella ihanassa ja työntäyteisessä Wilhelmiinassa, tehdä työtä joka on lähellä sydäntäni ja johon olen joskus kouluni käynyt: hoitaa vanhuksia. Terveyteni vain petti enkä pysty kokoaikaisesti sitä enää tekemään. 

Asia josta olen todella onnellinen, ylpeä ja otettu, kun minut on valittu Presidentin vaaleissa Paavolan koulun vaalilautakuntaan.

Töistä kun tulin loppiaisiltana ja mies näytti kuvan meidän karpaaseista tuli kova into tehdä lämpimät sukat näille rakkaille ja tälläiset niistä tuli, tarkoituksella "eripariset".

Pieniä pitsiliinoja innostuin jossain vaiheessa tekemään kun se matonkuteista virkkaaminen oli melko raskasta puuhaa.

Olen pimeinä syysiltoina väsännyt jos jonkin moista tekelettä aikani kuluksi, kaikki ei ole niin kovin onnistuneita, mutta lohdutan aina itseäni sillä, että käsityössä pitää olla käsityön jälki...

 Isoäidin peittoja tein kaksi ja puoli. Se puoli on rekvisiittana tikapuilla olkkarissa. En ehtinyt koko peittoa ennen joulua tekemään ja ajattelin että pieni vilppi ei ole pahaksi. Nyt ei enää puna-valkoinen kiinnosta pätkän vertaa. Kevättä jo niin rinnassa, että muut värit alkaa kiinnostaa.
Joulua en kokonaan ole vielä ottanut pois, osittain kyllä. Joitain valoja vielä sisällä on ja poronsarvia en tiedä minne ne malttaisin laittaa...???

Vuodekatos on kaapissa ollut noin kuukauden verran, maalattuna makurin väriin sopivaksi, verhotkin siihen on, mutta jostain syystä se on edelleen pois siitä mihin se kuuluu.
 

Joulun- ja uuden vuoden pyhät on vietetty ja huomenissa täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja riisua loputkin joulut pois, kun alkaa "härkä viikot".

Mänttä-Vilppula

Eilen kävimme Mänttä-Vilppulassa. Hoitelimme siellä joitain asioita ja tietysti piti pyörähtää Hintamyllyssä ja sieltä lähti mukaan ihan vain yksi kynttelikkö, puolustuksena; lähtöhinta edullinen ja vielä -50%, pieni kirjoituskone muistuttamaan aikaa, jolloin olin nuoruuteni vuosina kunnantoimistossa melkein tuollaisella kirjoittelemassa pöytäkirjoja ym., ja pikkupullot korissa eihän niitä voinut sinne jättää.

                                                         
Olen monta kertaa vuosien aikana verrannut näitä kahta pientä kaupunkia toisiinsa Alajärvi - Mänttä-Vilppula. Enkä oikein ole päässyt selville kumpi parempi. Kummassakin omat hyvät ja huonot puolensa.
Alajärvellä on enemmän maataloutta ja Mänttä-Vilppulassa teollisuutta.

Alajärvi on Alvar Aalto, Eero Nelimarkka ja pesäpallo kaupunki, Mänttä-Vilppula on Serlaschius-suvusta tunnettu ja taidekaupunkina mainetta niittänyt.

Mänttä-Vilppulassa on Valintataloja ja useita Siwoja joita Alajärvellä ei ole, lähin Siwa naapurikunnassa Vimpelissä.

Toripäivät kesällä ovat Mäntässä joka perjantai ja Vilppulassa tiistaisin melkein verrattavissa Alajärven Rokulipäiviin. Torikulttuuri on siellä aivan erilainen kuin Alajärvellä

 
Vilppulan kesätori. Jos tarkasti katsoo niin minä voin kurkkia tuolla kerrostalon parvekkeella Torikulmassa.

Kiitos!

Kiitos teille ihan jokaiselle jotka olette vilkaisseet tätä alottelijan blogia. Kuvat ovat huonoja eikä tekniikkakaan ole vielä hallussa. Laskurikin näyttää kohta 100. Upeaa!

Kaikille kävijöille toivotan tälle uudelle vuodelle kaikkea hyvää!

Matto jonka piti tulla wc:hen jouluksi valmistui tänä aamuna...  parempi myöhään kuin ei milloinkaan.