Pieniä onnen hetkiä

Kaikkien  kipujeni keskellä olen saanut kokea pieniä onnen hetkiä. Jaksoin olla työkeikalla loppiaisena todella ihanassa ja työntäyteisessä Wilhelmiinassa, tehdä työtä joka on lähellä sydäntäni ja johon olen joskus kouluni käynyt: hoitaa vanhuksia. Terveyteni vain petti enkä pysty kokoaikaisesti sitä enää tekemään. 

Asia josta olen todella onnellinen, ylpeä ja otettu, kun minut on valittu Presidentin vaaleissa Paavolan koulun vaalilautakuntaan.

Töistä kun tulin loppiaisiltana ja mies näytti kuvan meidän karpaaseista tuli kova into tehdä lämpimät sukat näille rakkaille ja tälläiset niistä tuli, tarkoituksella "eripariset".

Pieniä pitsiliinoja innostuin jossain vaiheessa tekemään kun se matonkuteista virkkaaminen oli melko raskasta puuhaa.

Olen pimeinä syysiltoina väsännyt jos jonkin moista tekelettä aikani kuluksi, kaikki ei ole niin kovin onnistuneita, mutta lohdutan aina itseäni sillä, että käsityössä pitää olla käsityön jälki...

 Isoäidin peittoja tein kaksi ja puoli. Se puoli on rekvisiittana tikapuilla olkkarissa. En ehtinyt koko peittoa ennen joulua tekemään ja ajattelin että pieni vilppi ei ole pahaksi. Nyt ei enää puna-valkoinen kiinnosta pätkän vertaa. Kevättä jo niin rinnassa, että muut värit alkaa kiinnostaa.
Joulua en kokonaan ole vielä ottanut pois, osittain kyllä. Joitain valoja vielä sisällä on ja poronsarvia en tiedä minne ne malttaisin laittaa...???

Vuodekatos on kaapissa ollut noin kuukauden verran, maalattuna makurin väriin sopivaksi, verhotkin siihen on, mutta jostain syystä se on edelleen pois siitä mihin se kuuluu.
 

Joulun- ja uuden vuoden pyhät on vietetty ja huomenissa täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja riisua loputkin joulut pois, kun alkaa "härkä viikot".