Äitini sairasti, mutta pystyimme hoitamaan häntä kotona syövän loppu vaiheessa viitisen viikkoa. Sitten kipulääkitys teki tehtävänsä: äiti kaatuili, kupsutteli yöllä, ei syönyt ja nukahteli minne sattui. Viisi vuorokautta hän oli terveyskeskuksessa ja sai lähteä käsi isän kädessä taivaan kotiin jossa ei ole kipua ei tuskaa.
Olen tehnyt vanhustyötä yli 20 vuotta, nähnyt monenlaista kohtaloa. Aikoinani kun menin vanhainkotiin töihin, työ oli mielekästä. Asukkaille riitti aikaa ja he olivat suhteellisen hyvä kuntoisia. Oli mahdollisuus viedä asukkaat ja kahvit kesällä ulos. Tehdä pieniä retkiä taksibussilla kaupungin omistamille mökeille. Mukana oli tietysti kaikenlaista: pissasangosta - vaippoihin ja kaikkea siitä väliltä. Mutta hauskaa oli. Juhliakin pidettiin ja kaikki saivat olla mukana. Tässä kuva Kuusiniemen joulujuhlasta vuosia sitten, jossa joku nuori hoitaja lausuu runoa.
Suuresti kunnioitan vanhainkodin johtaja Liisa Korpelaa, hänen sydämensä asiana oli vanhusten hyvin vointi. Olen onnellinen ja kiitollinen niistä vuosista jotka sain hänen alaisenaan työskennellä.
Vanhuksilla oli turvallinen olo, heillä oli koti jossa saivat olla. Ei tarvinnut muutella paikasta toiseen toisten mielihalujen mukaan.
Tänäpäivänä ei ole kukaan vanhus enää vanhainkodissa (Alajärvellä ei ole enää edes vanhainkotia) eikä missään muuallakaan turvassa. Vanhuksia siirrellään paikasta toiseen tarjouskilpailujen perusteella: mikä hoitolaitos nyt sitten halvimmalla jonkinlaisen hoidon antaa. "Uushuutolaisuus" sillä nimellä tämän hetkistä tilannetta voi nimittää.
Naapuristakin loppuu vanhusten päivätoiminta. Onkohan se nyt rahasta kiinni?? kysyn vaan. Loppujen lopuksi aika edullinen piristys vanhusten elämään. Eikä varmaan budjetissa ole kuin pienen pieni osa siitä mitä johonkin jonnin joutavaan käytetään rahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tervetulleita!