Purkkeja ja purnukoita.

Onnellisen autuaallinen olotila. Kipujakin on siellä ja täällä. En tiedä oppiiko sitä joskus elämään kipujensa kanssa. Nyt ainakin on sellainen olotila, että särkeköön nyt joka niveltä ja lihasta ja varpaanpäätä, minä haluan elää...

Olin viime yön töissä. Työntäyteinen yö oli, mutta yökkökamu oli mitä ihanin ihminen. Olen kovin ihastunut tähän keikkatyöhön Wilhelmiinassa. Ei kuntoni kestä olla jatkuvasti töissä, mutta mielen virkeydeksi on kiva käydä voimiensa mukaan tekemässä joskus aina jonkun työvuoron. 

Kaikkeen sitä ihminen kanssa höpsähtää kun kaikenmoisiin peltipurkkeihin. Niitä on tullut kerättyä sieltä täältä ja osa on onneksi kulkenut mukana monissa elämän vaiheissa. Joskus ovat olleet unohdettuina varastoon, joskus laatikkoon. Nyt kaikki saa olla aitiopaikalla

Nämä suklaakonvehti rasiat ovat jostain 1960-luvulta. Äiti ja isä saaneet lahjaksi. Onneksi ovat vielä tallessa (kuva ei anna oikeutta näille ihanille peltirasioille), ovat huomattavasti kauniimpia. Brysseliläisiä kohvehteja sisältäneet  aikoinaan. Muistaakseni olivat tosi hyviä.

 Nämäkin rasiat ovat jostain 1960-luvulta. Bostonia, Hangon keksejä ja korurasia, jonka joskus pikkutyttönä ostin. Hangon keksiä ei taida olla enää olemassakaan ja tuskin tälläisiin enää keksejä pakattaisiinkaan.

Aivan ihana edesmenneen anoppini paljon käytössä ollut kahvipurkki.Onneksi mieheni on sen säilyttänyt. Nyt me saamme yhdessä ihailla sitä!

Näissä vanhoissa purkeissa ja rasioissa on jotain ihmeellistä, ei niitä voi kuin rakastaa, ehkä liian voimakas sana, mutta tykätä nyt kuitenkin. Niistä löytyy elettyä elämää, muistoja...

.      

Jos on jotain vanhaa niin täytyy olla jotain uuttakin. Tässä ihanassa rasiassa on ollut Italialainen

joulupulla Panettone (ei kyllä ollut oikein kielen mennessään vievää, syötyä kuitenkin tuli vaikkakin paljon joulun jälkeen.

  Kansi samasta Loison-rasiasta. Ihania kuvia Italialaisesta vanhasta leipomosta ja myymälästä.

                                                             

Tänänään olli tälläinen "pieniosa" purkki päivä. Osassa kuvia näkyvä liina on äitini virkkaama ruusuliina.

(Kuvat nyt ovat mitä ovat, uusi parempi kamera hankintalistalla.)

Toivotan kaikille oikein ihanaa lauantai-iltaa ja sunnuntai-päivää.

En tiedä ilmasta mitään niin en voi sano, että ulkoillaan. Aamulla kun kotiin ajelin juoksi vielä "valkoisia hevosia" tien yli. Mennessä illalla ajoin noin 15 km lumiauran perässä, kamalaa kun se pöllyytti lunta niin, ettei eteensä nähnyt. Edelle en päässyt ainoat suorat - autoja tuli vastaan - ja sitten olikin jo taas mutkia.

Enkä kyllä osaa sanoa oliko se vesisade ja pimeys parempi kuin tämä lumisade ja kylmä viima???