Uusia näköaloja ja kuvia kotikonnuilta!

Olemme pyöriskelleet ympäriämpäri ja kuvanneet sitä sun tätä. Pientä vaihtelua ainaiseen sisustamiseen käsitöihin ja viime aikoina päässä pyörineeseen politiikkaan ja vaalikampanjoihin. Onneksi ne ovat ohi siis vaalit ja kampanjat. Ensin olin tosi pettynyt, kun en tullut valituksi valtuustoon, mutta pieni etäisyys pois normaali kuvioista toi uuden näkökulman ja nyt voin sanoa, että olen onnellinen kun en tullut valituksi.

 Mieheni Esa on pitkänlinjan politiikko (n.40v), eli se aika mikä on oltu yhdessä noin 7-8 vuotta on ollut pelkkiä kokouksia ja kokousasioiden valmistelua. Nyt kun hän ei enää lähtenyt ehdokkaaksi olisi asiat vain siirtynee toiselta toiselle ja
elämämme olisi
jatkunut samaa rataa.

Pablo Nerudan runo Hidas kuolema on pyörinyt päässäni eilisestä asti. Olen sen joskus osannut jopa ulkoa, mutta ulkoa osaaminen ei ole samaa kuin sen sisäistäminen. Ehkä joskus uskallan sisäistää sen... en tiedä, uskallanko vaihtaa edes vaatteitteni väriä..???


 Hidas kuolema

Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue,
ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.

Kuolee hitaasti hän,
joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi,
käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiinia
ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhumalla muukalaisten kanssa.

Kuolee hitaasti hän, joka kieltää intohimonsa
ja niiden tunteiden kuohun, jotka kirkastavat katseen
ja eheyttävät särkyneet sydämet.
Kuolee hitaasti hän, joka ei vaihda elämänsä tyyliä,
kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta
ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään, riskeeraa tänään, tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen.

-Pablo Neruda-
 

Kuvissa kotikontujen kosken kuohunta...

 

 

 ... ja tyyni rauhallisuus!

Odotan miestäni taas kerran kokouksesta, odottavan aika on pitkä... mutta tiedän, että nämä loppuvat pian!

 

Tälläisissä ajatuksissa tänään.

-anneli-

Lauantai-ilta-yö

Viikot vierii ja päivät menee niin nopeasti, ettei meinaa perässä pysyä. Sisustukset, käsityöt, leipomiset sun muut kotoilut ovat jääneet nyt parin-kolmen viikon ajan toiselle sijalle. Vaalikampanjat ovat olleet päällimmäisinä ajatuksissa.

Joka ilta kuitenkin tunnelmoidaan ja laitetaan tuikut palamaan, ne antavat kodikkuutta ja lämpöä.
Keittiön pöytä sai uudet tabletit, kun käväsimme Aaltomarissa, Pentikin Kanto paperinaru-tabletit hurmasivat minut. Siinäpä sitten kaikki mitä sisustukseen liittyy...

 

 Infosta lähti mukaan Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat - kirja. Siinäkään en ole päässyt alkua pitemmälle, ehkä ei ole niin mukaansa tempaava kuin Puhdistus, joka täytyi lukea puolesta välistä loppuun yhdellä istumalla.  

Ihana syksy... ja joulu... nyt vaan on iso ongelma, kun koti ei enää ole rimpsroiska, niin miten joulua laitetaan sillälailla sopivasti eikä rimpsroiskasesti. Täytyyhän joulua jo tähän aikaan vuodesta ajatella ja suunnitella. 

Hyvää uutta tulevaa viikkoa kaikille!

Olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta täällä kävijästä.

 Valo sammuu.... Hyvää yötä!

Tyyliä vaihtanut keittiö!

Olen haaveillut paremmasta kamerasta jo pitkän aikaa. Nyt oli aika hankkia se. Eihän se vieläkään mikään ihme kapistus ole, mutta meidän käyttöömme jo aivan loisto kamera.
Olen räpsinyt kuvia sieltä täältä, pyöritellyt kameraa kädessäni ja ihmetellyt ja opetellut käyttämään sitä.

Keittiö on ollut vielä kuvaamatta uudistuksen jälkeen. 

Silmäni lepää tässä rauhallisuudessa. Tummanruskea ja luonnonvalkoinen pellavainen paneliverho molemmin puolin. Ruttuinen Pentikin Poro tms liina ja yksi ainokainen poro (muut kaapissa piilossa). Pöytä kaipaa uutta liinaa ja uutta tuikkukuppi-systeemiä. Pöytä on ihana, sen saa ykskaks pitkäksi kun tulee vieraita, jatkolevy on tuossa kannen alla nostettavissa. Kahdestaan kun olemme se on pyöreänä.

Sama nurkka 1/2-vuotta aikaisemmin (vertailuksi). Rakkaimmat esineet ovat piilotettuna kaappeihin, ja vähemmän rakkaat lähteneet matkoille...

Työtaso (joka vielä väärän värinen) on nyt tyhjä. Siinäkin oli ylätaso ja paljon erilaista tavaraa... puukkoa ja puntaria, no ei siinä puukkoa ollut mutta puntari kylläkin. Joskus tulee aika, kun työpöytien tasot vaihdetaan tummaan pähkinään. Nyt on niin paljon muuta, että ne saa nyt kelvata sellaisenaan.

Avokaapit ovat saaneet ovet ja kaikki ylimääräinen on tältäkin seinältä piilotettu. Työtaso, allas ja liesi... siinä vielä duunia sitten joskus.... ja rahan menoa...

Tällä hetkellä kotimme on tälläisessä asussa ja olemme erittäin tyytyväisiä.

Halusin jakaa tätä muutosta teidän kaikkien kanssa!
(Uusi kamera kyllä vauhditti kuvaamista, kaksi viimeistä kuvaa ilman kattovaloa ja salamaa, kaikkea täytyy kokeilla)