SypressinValot sammuu...

On aika sammuttaa sypressistä valot.

Yksi vaihe elämästä joka sekoittuu aikaan, on ohi... 

ja uusi alkaa, joka sekin sekoittuu aikaan...

Jää vain muistoja, jos niitäkään...

Hetken kuljimme yhteistä matkaa, 
kiitos kaikille kanssa matkaajille!

Onnellisia elämän hetkiä jokaiselle toivottelee 

-anneli-

Kaiken keskellä pikkusen joulua!

Huomenta ystäväiset!

Aamusta päivä pisin... sanotaan. 
Olen aloittanut klo 4.25 tämän päivän. Kahvia tietenkin koneeseen ja kohta tekemään kotiin jäävälle jalkavaivaiselle ruokaa. Pojalla murtui jalkapöydänluu ja nyt on keppien varassa jonkin aikaa. 
Me lähdemme Esan kanssa Mänttä-Vilppulaan. Esalla kokouksia ja minulla lääkärissä käynti näiden ainaisten särkyjen takia. Kortisonia kun syö ylisuuria annoksia, niin kivut hellittävät. Liekö se kovin terveellistä?
Mutta onhan siellä jotain mahdottoman JÄNNÄÄKIN, käymme katsastamassa joitain asuntoja, joista voisi tulla uusi kotimme.
Nykyisestä kodistamme alkaa myyntiesittelyt loppuviikosta. Sekin Jännää... ja taas kerran jännää...

Kaiken tämän "rulijanssin" keskellä on rakas tonttuni löytänyt paikkansa, kuten niin monena vuotena ennenkin. Tyttäreni on sen ostanut ensimmäisellä kaverinsa kanssa kaksistaan tekemällään jouluostoskierroksella minulle. Ikää tontulle tulee varmaan jo jonkun verran...

Ei kai se nyt niin vanha ole... ei tyttökään vanha, enkä minä ;)

Joulupuuta etupihalle emme tänä vuonna ala väsämään, kun emme tiedä missä joulumme vietämme. Onhan sitä naapuritkin jo odotelleet, oli se niin ihme kapistus, pyykkipoikineen kaikkineen.
Takaterassille tuija on saanut valohunnun ja lyhdyissä palaa kynttilät.

Jouluihmisen joulu on nyt tässä, tuskin muuta tuleekaan, vaikka joulun viettäisimmekin täällä.. Kaikki muu vie nyt energian ja ajatukset pyörii uudessa kodissa, josta ei vielä ole mitään tietoa.

Hyvää alkavaa uutta viikkoa!

Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi, käyden joka päivä samoja polkuja

Se on nyt totta!
En halua kuolla hitaasti, enkä kulkea samoja polkuja joka päivä.

Nyt on polkujen vaihdon aika, lähteä uusiin maisemiin, uusiin tuuliin ja vaikka vaihtamaan samalla vaatteiden väriä....

Kotimme on nyt myynnissä täällä Alajärvellä ja uudet tuulet alkavat puhaltaa Mänttä-Vilppulassa tai jossain... 

Saimme kotimme kauniiksi muutama kuukausi sitten, silloin ajattellimme viettää täällä loppuelämämme, mutta ehkä tuo Pablo Neruda tai mikä sitten lienee se mistä ajatus maiseman vaihdosta tuli ajankohtaiseksi. 

Rivari Pappilantiellä kooltaan 76 m2, sauna, josta pääsee suoraan kauniille rauhalliselle terassille, keittiö jossa on ilo kokkailla,  isohko olohuone, kaksi makuuhuonetta, wc ja vaatehuone. 

Haluan vielä jakaa koko kotimme kanssanne, kaikki te uskolliset kävijät ja vahingossa tänne piipahtaneet... 
  
Sauna ja pesutilat, joista pääsee terassille.

                                     

 Terassi on ollut yksi lempipaikkamme niin kesällä kuin talvellakin.


  Keittiössä on tämä ihanan ihana tapetti,  jota ei enää mistään saa...

                                 Olkkari

                             Vessan kuvaa en ole edes kuvitellut tänne laittavani,                               

                                        siinäpä se nyt sitten on...

                                 Makuuhuone, jossa on myöskin

                                 Kultani työnurkka.

Pikkumakuri, jonne on kerääntynyt sekalainen seurakunta sekalaista tavaraa, jolle ei ole muuta paikkaa löytynyt

                               Etupiha...

Tämä koti jää kohta muistojen joukkoon, toivottavasti uudet asukkaat löytyvät...

Minulla on halu mennä uuteen tuntemattomaan, uudesta kodista ei vielä ole tietoa, mikä se on ja missä sen näkee sitten aikanaan.

Alanpahan keräämään sanomalehtiä ja kaupoista banaanilaatikoita ja pakkaamaan...

Uusia näköaloja ja kuvia kotikonnuilta!

Olemme pyöriskelleet ympäriämpäri ja kuvanneet sitä sun tätä. Pientä vaihtelua ainaiseen sisustamiseen käsitöihin ja viime aikoina päässä pyörineeseen politiikkaan ja vaalikampanjoihin. Onneksi ne ovat ohi siis vaalit ja kampanjat. Ensin olin tosi pettynyt, kun en tullut valituksi valtuustoon, mutta pieni etäisyys pois normaali kuvioista toi uuden näkökulman ja nyt voin sanoa, että olen onnellinen kun en tullut valituksi.

 Mieheni Esa on pitkänlinjan politiikko (n.40v), eli se aika mikä on oltu yhdessä noin 7-8 vuotta on ollut pelkkiä kokouksia ja kokousasioiden valmistelua. Nyt kun hän ei enää lähtenyt ehdokkaaksi olisi asiat vain siirtynee toiselta toiselle ja
elämämme olisi
jatkunut samaa rataa.

Pablo Nerudan runo Hidas kuolema on pyörinyt päässäni eilisestä asti. Olen sen joskus osannut jopa ulkoa, mutta ulkoa osaaminen ei ole samaa kuin sen sisäistäminen. Ehkä joskus uskallan sisäistää sen... en tiedä, uskallanko vaihtaa edes vaatteitteni väriä..???


 Hidas kuolema

Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue,
ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.

Kuolee hitaasti hän,
joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi,
käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiinia
ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhumalla muukalaisten kanssa.

Kuolee hitaasti hän, joka kieltää intohimonsa
ja niiden tunteiden kuohun, jotka kirkastavat katseen
ja eheyttävät särkyneet sydämet.
Kuolee hitaasti hän, joka ei vaihda elämänsä tyyliä,
kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta
ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään, riskeeraa tänään, tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen.

-Pablo Neruda-
 

Kuvissa kotikontujen kosken kuohunta...

 

 

 ... ja tyyni rauhallisuus!

Odotan miestäni taas kerran kokouksesta, odottavan aika on pitkä... mutta tiedän, että nämä loppuvat pian!

 

Tälläisissä ajatuksissa tänään.

-anneli-

Lauantai-ilta-yö

Viikot vierii ja päivät menee niin nopeasti, ettei meinaa perässä pysyä. Sisustukset, käsityöt, leipomiset sun muut kotoilut ovat jääneet nyt parin-kolmen viikon ajan toiselle sijalle. Vaalikampanjat ovat olleet päällimmäisinä ajatuksissa.

Joka ilta kuitenkin tunnelmoidaan ja laitetaan tuikut palamaan, ne antavat kodikkuutta ja lämpöä.
Keittiön pöytä sai uudet tabletit, kun käväsimme Aaltomarissa, Pentikin Kanto paperinaru-tabletit hurmasivat minut. Siinäpä sitten kaikki mitä sisustukseen liittyy...

 

 Infosta lähti mukaan Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat - kirja. Siinäkään en ole päässyt alkua pitemmälle, ehkä ei ole niin mukaansa tempaava kuin Puhdistus, joka täytyi lukea puolesta välistä loppuun yhdellä istumalla.  

Ihana syksy... ja joulu... nyt vaan on iso ongelma, kun koti ei enää ole rimpsroiska, niin miten joulua laitetaan sillälailla sopivasti eikä rimpsroiskasesti. Täytyyhän joulua jo tähän aikaan vuodesta ajatella ja suunnitella. 

Hyvää uutta tulevaa viikkoa kaikille!

Olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta täällä kävijästä.

 Valo sammuu.... Hyvää yötä!

Tyyliä vaihtanut keittiö!

Olen haaveillut paremmasta kamerasta jo pitkän aikaa. Nyt oli aika hankkia se. Eihän se vieläkään mikään ihme kapistus ole, mutta meidän käyttöömme jo aivan loisto kamera.
Olen räpsinyt kuvia sieltä täältä, pyöritellyt kameraa kädessäni ja ihmetellyt ja opetellut käyttämään sitä.

Keittiö on ollut vielä kuvaamatta uudistuksen jälkeen. 

Silmäni lepää tässä rauhallisuudessa. Tummanruskea ja luonnonvalkoinen pellavainen paneliverho molemmin puolin. Ruttuinen Pentikin Poro tms liina ja yksi ainokainen poro (muut kaapissa piilossa). Pöytä kaipaa uutta liinaa ja uutta tuikkukuppi-systeemiä. Pöytä on ihana, sen saa ykskaks pitkäksi kun tulee vieraita, jatkolevy on tuossa kannen alla nostettavissa. Kahdestaan kun olemme se on pyöreänä.

Sama nurkka 1/2-vuotta aikaisemmin (vertailuksi). Rakkaimmat esineet ovat piilotettuna kaappeihin, ja vähemmän rakkaat lähteneet matkoille...

Työtaso (joka vielä väärän värinen) on nyt tyhjä. Siinäkin oli ylätaso ja paljon erilaista tavaraa... puukkoa ja puntaria, no ei siinä puukkoa ollut mutta puntari kylläkin. Joskus tulee aika, kun työpöytien tasot vaihdetaan tummaan pähkinään. Nyt on niin paljon muuta, että ne saa nyt kelvata sellaisenaan.

Avokaapit ovat saaneet ovet ja kaikki ylimääräinen on tältäkin seinältä piilotettu. Työtaso, allas ja liesi... siinä vielä duunia sitten joskus.... ja rahan menoa...

Tällä hetkellä kotimme on tälläisessä asussa ja olemme erittäin tyytyväisiä.

Halusin jakaa tätä muutosta teidän kaikkien kanssa!
(Uusi kamera kyllä vauhditti kuvaamista, kaksi viimeistä kuvaa ilman kattovaloa ja salamaa, kaikkea täytyy kokeilla)

Syyskuun viimeinen päivä

Heti herätessäni laitoin kaikkiin kippoihin ja lyhtyihin tuikut ja kynttilät palamaan. Olen aina ollut syksy-ihminen, rakastanut sadetta ja tuulta, pimeneviä iltoja ja kynttilän valoa.
PartyLite-kutsujen emännän lahjaksi sain ihanan lyhdyn, kiitos teille kaikille, jotka teitte sen mahdolliseksi!

Nyt siellä on pieni votiivi, mutta kunhan sinne laittaa isomman kynttilän, niin lasiprismapaneelit heijastavat ympärilleen ihanaa valoa.
Tarkoitus oli tämä laittaa terassille, mutta se jäikin jukan seuraksi olohuoneeseen ainakin joksikin aikaa.

Remontti (josta ei tullut tänne juttua ollenkaan) on viittä tai kuutta vaille valmis. Pikku makuri on tapetoimatta, mutta se on tarkoitus jäädäkin kevääseen.
Käytävä keittiöstä ja saunasta terassille on kyllä hiottu. Sieltä on boordit pois, mutta maalaaminen tai tapetoiminen on vielä vaiheessa. Lohdutan itseäni sillä, että sitä ei näe kuin oma väki... Lohdutushan tuokin! Ehkä siinä iski joku "remonttiväsy", pitkissä kantumissahan tämä koko remontti oli.

Eteinen, käytävä mikä lienee on kokenut myös suuren muutoksen. Täyteen tukittu kahdella lipastolla ja seinähyllyillä ja peltirasioilla ja hajuvesipulloilla yms... on nyt melko pelkistetty. Esan äidiltä peritty lipasto ja Megamarketista ostettu peili, ei muuta... Peilin kuvastuu seinää, noista viivoista en tiedä mistä tulevat, mutta tumma on pimeä pikku makuri.

Puukehyksen on äidin setä tehnyt rintamalla äidille. Kuvassa olen noin 5-6-vuotias ja lähdössä äidin ja isän kanssa Ouluun. Ruskeassa pienen pienessä kehyksessä on Esa ja hänen siskonsa Heli. Keskimmäisestä Nelli 3v sanoi MUMMI, ehkä olemme sitten Esan kanssa niin saman näköisiä, että Nelli näki mummin Esan lapsuuden kuvassa.

Näissä tunnelmissa tänään uutta parempaa kameraa odotellessa...

Kaikkea hyvää kaikille!

Uusia syystuulia

Elämä on ollut töissä oloa ja talven tuloon valmistautumista. Hilloja ja mehuja on pakasteet pullollaan, ympäri pyöreitä päiviä on niitten kanssa tehty, mutta onnellinen olotila kaikesta hääräämisestä on jäänyt.
Olkkarin pieni hieno säätö on jäänyt tekemmättä, mutta ihan tyytyväinen olen tähän tilanteeseen mikä nyt on. Tavaraa ei tule varmaan sen enempää, ei ainakaan niin paljon kuin viime talvena oli... se aika on onneksi ohi.
Tavaran paljous on suurimmalta osaltaan päätynyt kirppikselle, osan olen myynyt suoraan kotoa, Autokuormallisia kaikkea ruusua ja rimpsua on lähtenyt matkaan...
Tässä hieman pelkistetympää olkkaria kuin viime joulukuun blogikuvissa

 Yksi taulu on päässyt sohvan taakse seinälle ja toinen laitettiin viime perjantaina ihan tyhjälle seinälle ja VÄÄRÄÄN PAIKKAAN... ei voi olla totta... uuden uutukaiset tapetit ja reikä väärässä 
 paikassa!
Tauluja meillä on pilvin pimein, enkä malta nyt laittaa oikeastaan mitään seinille, eli olkoot taulut vaatehuoneessa odottelemassa parempaa aikaa; meillä tai muualla, se jää nähätäväksi.

Tässä vähän vinkkeli kuva taulusta sohvan takana. Taiteilija Leo Rantasen taulu, hänen taulujaan on meillä melko tai sanoisinko tosi paljon.

Tämä kaipaa hieman hienosäätöä, mutta olkoot nyt vielä näin, en ole keksinyt mitään kummempaa. Vitriinit ja nurkkaosa ovat mieheni entisestä kodista johon ostettiin keskelle matalampi taso ja nyt telkkari laitettiin seinälle, joten taso on tuikutteluun sopiva.

 

 Aaltoja... joihin minulla on viha-rakkaussuhde, saimme häälahjaksi. Lasivitriinissä on lisää.... 

Kaikille kiitos ja oikein hyvää alkavaa uutta viikkoa!

Väliaika postatus pitkän tauon jälkeen...

Pitkästi on aikaa vierähtänyt edellisestä postatuksesta. Monet ovat kyselleet ja kaipailleet, mutta muutoksen tuulet ja työ ovat vieneet aikani niin tyystin, etten ole ehtinyt keskittyä blogiin. Olisihan kaikista muutoksen sekamelskoistakin voinut kuvia ottaa, mutta se on jäänyt.

Kotimme on kokenut kesän aikana aikamoisen muutoksen. Olen päässyt entiseen pelkistettyyn sisustukseeni kiinni uudelleen. Suuret kiitokset annan miehelleni Esalle, että hän on jaksanut kaikki muutoksen tuulet kanssani käydä läpi, eikä koskaan vastaan mistään todella typerästäkään asiasta!

Suurena apuna remontissa ja suunnitelmmissa ovat olleet mieheni, tyttäreni, tyttäreni mies.

Makuuhuoneemme on nyt täysin valmis. Laitan kuvia ennen ja jälkeen. Muutos on niin suuri, että hyvä katsoa molemmat kuvat.

Tässä tämä viime talvinen rimpsroiska, kamalaa... kerrassaan kamalaa...

.... ja uusi luomus. Tykkään niin paljon niin paljon tästä uudesta sisustuksesta!

Valaisin katossa on valkoinen, siitä ei nyt tullut kuvaa, mutta uuteen tyyliin sopiva.

Näin tällä kertaa, jatkossa kotimme muutoksista enemmän. Kiitos kaikille jotka olette uskollisesti käyneet katselemassa blogia joka ei päivity, lupaan parantaa tapani!

Hyvää viikonloppua!

Hei taas!

Nettipaasto tehnyt tehtävänsä ja nyt on oltava sitten jatkuvasti postaamassa!

Onhan paljon päässyt tällä ajalla tapahtumaankin, kuvia on kertynyt ja paljon on jäänyt ottamattakin, ei ole aina huomannut ottaa kuvausvälinettä mukaan.

Keittiön sisustuksesta lupailin tänne laittaa jotain kuvia.

Olen ollut niin villinä vaalean punaiseen ja pinkkiin! Sisustuksessa ja jopa omissa vaatteissani (miten mustaihminen voi olla pinkki-vaaleanpunainen?) on nyt tämä väri skaala valloillaan.

Keittiöön tuli verhot sattumalta, kun kävimme Keskisen kyläkaupassa. En ole oikein ollut "Vallila ihminen", mutta hyvä myyjä ymmärsi sekalaisen selityksen ja verhot lähti mukaan ja verhojen värit toistava räsymatto.

Verhot ovat eripariset aivan tarkoituksella. Pieneen keittiöömme kuvioita olisi ollut liikaa jos molemmat verhot olisivat voimakkaan kuvioisia. Oikean puoleinen on Vallilan Aprillia kangas ja vasen... en nimeä tiedä Vallilaa sekin.

Kangas oli todella helppoa ommella.

Tuoleihin olin jo syksyllä ostanut päälliset, joissa on hennon vaalean punaiset raidat, mutta ne jäivät käyttämättä, kun kirkkaan punainen valasi kotimme. Nyt niillekkin löytyi käyttöä.

 Olen kyllä miettinyt pääni puhki... miten mustavalkoinen ihminen asuu tälläisen keskellä ja vielä tykkää niin maan perusteellisesti...

Ihana rakas sydän!

 Anton 5w teki päivähoidossa mummille tämän. Pääsee parhaalle paikalle kodissamme. 

Ikean tuliaisina saimme suloisen lintutarjottimen, suklaa karkkeja ja keksejä.

Tänään juhlimme Antonin 5-v synttäriä. Angry Birds kakku odottaa!

Aurinkoista viikonloppua!

Kuvapläjäys

Pitkästi vierähtänyt aikaa viimeisestä postatuksesta.

Olemme viettäneet kaiken mahdollisen ajan ulkona, hoitaen puutarhaamme.

Meillä tosin puutarha rajoittuu rivarin pikkuriikkiseen etu- ja takapihaan, mutta rakkaudella sitä olemme laittaneet itsemme näköiseksi.

Narsisseja, orvokkeja, pieni marjatuomipihlajan taimi ja kotieläin :(

 Senseitsemänsortinpaskaheinän sekaan mies istuttaa orvokkeja ja tien puolelle kivikkokasveja.

Meillä on nokkosviljelelmä, koiranputki ja lupiini kasvustot orapihlaja-aidan molemmin puolin, yritämme sitä tuhota kaikin keinoin. 

Takapihan keidas terasseineen. 

Vietämme siellä mahdollisimman paljon aikaa satoi tai paistoi

Etupihan muutos: murskeesta istutuksiin...

Nyt odotamme, että tuijat, alppiruusut, pesäkuuset, angervot ja särkyneet sydämet viihtyvät pihassamme. Särkyneet sydämet saimme naapurin rouvalta, muut olemme ostaneet Multasormesta ja Keskisen pihamyymälästä.  

Ruukkuun tulee kesäkukkia, kunhan ilmat antavat myöten. Tai no onhan nuo kivetkin kauniita ;)

Seuraavassa postatuksessa kurkistamme keittiön uuteen sisustukseen.

Kyläkauppa Keskisen reissulta mukaan lähti eripari tämän hetken värimaailmani mukaiset verhot :)

Kiva kun olette käyneet kuitenkin kurkkaamassa, vaikka mitään täällä blogissa ei ole pitkiin aikoihin tapahtunut. 

Nautitaan keväästä!

Syksy ihminenkin on oppinut rakastamaan kevättä.

Hei ystävät!

Tohina viikko takana!

Olen touhunnut ja tohissut koko viikon. Jos ei ulkona niin sitten sisällä ilmojen mukaan.

Alkuviikosta sain ihanan paketin postissa. Paketissa oli kauan haaveilemani Pauligin Paula-tyttö kahvipurkki. 

Ei minulla näitä ole kuin tämä yksi, mutta olen niiiin onnellinen tästä yhdestä.

Leipomispäiväkin oli pitkästä aikaa... siis oikein leipomispäivä...

Minä: joka osaan tehdä tämän kääretortun takuuvarmasti joka kerta onnistuneesti

Minä: epäonnistuin täydellisesti :(

Seuraavaksi mutakakku: se lässähti!

No, eiku alusta

Illalla kymmenen jälkeen oli toinen kääretorttu ja toinen mutakakku valmiina. Touhusinhan minä välillä muutakin, vieraitakin kävi. En ihan koko päivää parin kääretortun ja mutakakun kanssa asustellut

Mutakakkuun en laittanut sukrinia, koska taloussuklaasta tuli makeutta ihan tarpeeksi.

Seuraavana päivänä pursotin sitten molempien päälle kerman ja suklaarouhetta koristeeksi.

Kääretorttua en maistanut, mutta vieraat tykkäsivät kovasti ja tulipa yksi tilauskin :)

Mutakakkua maistoin ja oli ihanaa, niin suloisen suklaista...

 Ehkä muutaman minuutin liian kauan uunissa...

Onnistumisia ja epäonnistumisia on viikkoon mahtunut, mutta saldoksi jää tyytyväisyys ja onnellisuus.

Ulkotöitä pikkuruisen pihamme kanssa jatkamme säiden mukaisesti.

Hyvää viikonloppua kaikille sateesta ja kylmyydestä huolimatta!

 

Kuvankäsittelyohjelmat ja rakeinen kevätpäivä.

Ainoa kuvankäsittelyohjelma jolla olen jotain osannut tehdä loppui jostain syystä tässä kuussa.

Olen ladannut kaikki mahdolliset ja mahdottomat ilmaiset kuvankäsittelyohjelmat koneelle. Osassa pitää olla jos jonkinlaisia lisäosia eikä meikä ymmärrä kaikkea, englanninkielen taitokin on monesti koetuksella. Onneksi olen pahemmilta viruksilta vielä ainakin säästynyt.

Eilen iltana taas kokeilin jotain ja sain kuvat tälläisiksi:

Eilen aamuna kahvia keitellessä katsahdin ulos. Terassin kaiteella oli lintu, enkä tiedä mikä, mutta kaksi siipeä ja nokka... elikkä linnulta näytti. Poikalintu oli vartiossa kaiteella kun tyttölintu nyhti pesätarpeita lampaantaljasta :)

Tulihan siitä varmaan ihana koti pikkuisille. 

Olen ollut viimeaikoina hyvin kukkaisella päällä, eikä siinä auttanut kylmä tuulikaan, kun piti  lähteä ostamaan orvokkeja.

Harmi vaan kun niitä ei ole vaaleanpunaisena... joku vaaleanpunaisessa viehättää...

Kauniita ovat nämäkin

Kesken kevät puuhien niin lintujen kuin meidänkin tulla tupsahti kamala raekuuro. Kuva orvokeista on raekuuron jälkeen, hyvin kuitenkin kestivät.

Tälläisiä tänään eilisestä. 

Kuviakaan ei ole kiinnostanut ottaa, kun tuo käsittely on ollut hakusessa. Ehkä eniten harmittaa tuo ihana kehys, joka peilaa, sitä en enää löydä mistään...

 

Näillä kuvilla ja jutulla mennään tällä kertaa. 

Latailen uusia ja kummempia kuvaohjelmia koneelle :) jos löytyis "se oikea" jolla saisin mieleisiäni kuvia.

 

Hyvää vappua kaikille!