Syyskuun viimeinen päivä

Heti herätessäni laitoin kaikkiin kippoihin ja lyhtyihin tuikut ja kynttilät palamaan. Olen aina ollut syksy-ihminen, rakastanut sadetta ja tuulta, pimeneviä iltoja ja kynttilän valoa.
PartyLite-kutsujen emännän lahjaksi sain ihanan lyhdyn, kiitos teille kaikille, jotka teitte sen mahdolliseksi!

Nyt siellä on pieni votiivi, mutta kunhan sinne laittaa isomman kynttilän, niin lasiprismapaneelit heijastavat ympärilleen ihanaa valoa.
Tarkoitus oli tämä laittaa terassille, mutta se jäikin jukan seuraksi olohuoneeseen ainakin joksikin aikaa.

Remontti (josta ei tullut tänne juttua ollenkaan) on viittä tai kuutta vaille valmis. Pikku makuri on tapetoimatta, mutta se on tarkoitus jäädäkin kevääseen.
Käytävä keittiöstä ja saunasta terassille on kyllä hiottu. Sieltä on boordit pois, mutta maalaaminen tai tapetoiminen on vielä vaiheessa. Lohdutan itseäni sillä, että sitä ei näe kuin oma väki... Lohdutushan tuokin! Ehkä siinä iski joku "remonttiväsy", pitkissä kantumissahan tämä koko remontti oli.

Eteinen, käytävä mikä lienee on kokenut myös suuren muutoksen. Täyteen tukittu kahdella lipastolla ja seinähyllyillä ja peltirasioilla ja hajuvesipulloilla yms... on nyt melko pelkistetty. Esan äidiltä peritty lipasto ja Megamarketista ostettu peili, ei muuta... Peilin kuvastuu seinää, noista viivoista en tiedä mistä tulevat, mutta tumma on pimeä pikku makuri.

Puukehyksen on äidin setä tehnyt rintamalla äidille. Kuvassa olen noin 5-6-vuotias ja lähdössä äidin ja isän kanssa Ouluun. Ruskeassa pienen pienessä kehyksessä on Esa ja hänen siskonsa Heli. Keskimmäisestä Nelli 3v sanoi MUMMI, ehkä olemme sitten Esan kanssa niin saman näköisiä, että Nelli näki mummin Esan lapsuuden kuvassa.

Näissä tunnelmissa tänään uutta parempaa kameraa odotellessa...

Kaikkea hyvää kaikille!